Piirikokousten kannanottoja
Kevätkokous 2012
Suomalaisessa yhteiskunnassa näyttää tällä hetkellä olevan vallalla sokea usko
suuruuden tuottamaan tehokkuuteen ja taloudellisuuteen. Se tarkoittaa
käytännössä palvelujen keskittymistä ja etääntymistä käyttäjistä.
Muutosta perustellaan suuren yksikkökoon tuottamilla säästöillä, joista ei kuitenkaan
ole tutkimuksella osoitettua tietoa, vaan kysymyksessä on oletukseen perustuva usko.
Myös kehittäminen ja tasapuolisuus näkyvät usein muutostarpeen perusteluissa, mutta
niiden sisältöjä ei yleensä ole avattu ymmärrettävään muotoon.
Keskittäminen näkyy kaikilla toimialoilla. Joukkoliikenteen kattavuus on jo nyt heikko
ja heikkenee edelleen. Pankit rajoittavat asiakkaittensa palveluaikoja, poliisia ei
juuri enää näy haja-asutusalueilla ja eri viranomaiset siirtävät palveluitaan verkkoon.
Asiakkaan henkilökohtaiseen kohtaamiseen ei näytä olevan aikaa tai halua,
ehkä ei kumpaakaan.
Lähipalveluiden karsiminen pelkästään säästösyihin vedoten on edesvastuutonta,
koska se kohdistuu kipeimmin niihin kansalaisiin, joilla ei ole taitoja, välineitä
ja ennen kaikkea mahdollisuuksia sähköisten palvelujen käyttöön.
Netin käyttöön ei sitä paitsi riitä pelkkä kiinnostus, vaan tarvitaan avuksi palveluiden
tarjoamisesta kiinnostunut operaattori, joka mahdollistaa verkossa tapahtuvan toiminnan.
Vanhustenhoidon osalta voi toisinaan pohtia, onko vanhuksilla oikeutta aidosti päättää palveluistaan, kun laitospaikkoja korvataan kalliimmalla tehostetulla asumisella.
Lisäksi hän saattaa jopa joutua muuttamaan vieraalle paikkakunnalle eroon omaisista.
Mielestämme kaikenlainen palvelujen etäännyttäminen saattaa kansalaiset eriarvoiseen
asemaan. Lisäksi ihmiset menettävät aidon itsemääräämisoikeutensa asioihinsa.
Eläkeliiton Päijät-Hämeen piiri vaatii meneillä olevan kehityksen pysäyttämistä.
Käsityksemme mukaan tilanne, jossa perus – ja hoivapalvelut eivät ole aidosti kaikkien
kansalaisten saavutettavissa, on perustuslain vastainen.
Syyskokous 2011
Vanhuspalvelulailla on kiire
Ikäihmisten palvelujen turvaamisella on kiire. Vanhuspalvelulaki on saatava voimaan - kuten on suunniteltu - viimeistään vuoden 2013 alusta.
Lailla on turvattava ikäihmisten oikeudet palveluihin ja hoivaan. Sillä on mahdollistettava myös asiakaslähtöinen kehittämistyö ja lähipalvelujen säilyttäminen. Ikäihmisten tulee voida osallistua kaikissa elämäntilanteissa päätöksentekoon, jossa käsitellään heitä koskevia asioita. Tarkkoja ikärajoja tärkeämpää on huolehtia lailla, että jokainen ikäihminen saa tarvitsemiaan palveluja. Lakiin on kirjattava selkeästi laiminlyönteihin liittyvät sanktiot.
Eläke- ja vanhusjärjestöjen tavoitteena on vanhusneuvostojen lakisääteistäminen joka kuntaan. Tämä on huomioitu lakiluonnoksessa. Korostamme, että vanhusneuvostojen kokoonpanoon on kiinnitettävä huomiota. Neuvosto saa parhaiten tuloksia aikaan, kun siinä ovat edustettuina sen toimialaan kuuluvat järjestöt. Järjestöedustajat tuovat mukanaan omaa asiantuntemustaan, kokemustietoaan sekä suoran yhteyden ikäihmisiin.
Vanhuspalvelulaki ei yksin riitä kohentamaan vanhuspalveluja.
Kysymys on myös asenteistamme ja arvoistamme.