Yhteiskuntaan osallistuminen ei saa olla kiinni digistä

Digitalisaatio on muuttanut arkea kaikilla elämänalueilla – palveluja, yhteydenpitoa ja tiedonsaantia siirretään yhä enemmän verkkoon. Vaarana on, että osa väestöstä jää kehityksen ulkopuolelle. Ikä tai digitaidot – tai niiden puute- eivät saa olla este osallistumiselle yhteiskuntaan!

Monet ikäihmiset käyttävät digilaitteita aktiivisesti, mutta kaikilla ei ole samoja valmiuksia tai mahdollisuuksia. Laitteiden nopea kehitys, monimutkaiset tunnistautumisjärjestelmät ja jatkuvasti muuttuvat sovellukset voivat tuntua ylivoimaisilta ilman tukea. On ymmärrettävä, ettei kyse ole haluttomuudesta oppia, vaan usein siitä, että opastusta ei ole saatavilla rauhallisesti, käytännönläheisesti ja toistojen kautta. Yksi merkittävä syy laitteiden käyttämättömyydelle on taloudellinen: on paljon vähävaraisia, pienellä eläkkeellä toimeentulevia henkilöitä, joiden on vaikeaa, oikeastaan mahdotonta käyttää varojaan laitteisiin, yhteyksiin ja niiden ylläpitoon. Aina voi sanoa, että voi käyttää kirjastojen ja muiden julkisten tilojen laitteita. Se saattaa ollakin jollekulle vaihtoehto, mutta entä kun liikkuminen on huonoa ja kirjasto kaukana?

Meidät on opetettu olemaan viemättä hiekkaa pankkien lattioille – hoida asiasi verkkopankissa. Pankit ovat yksi keskeinen toimija ikäihmisenkin elämässä ja kun vaaditaan käyttämään verkkopankkia, älypuhelinta tai toimimattomia tunnistuslaitteita – viedään ihmiseltä samalla osa itsemääräämisoikeutta. Toimintakyvyn ylläpitäminen on äärettömän tärkeää, eikä sitä saa rapauttaa luomalla järjestelmiä, joita osa ihmisistä ei pysty käyttämään.

Digiosallisuus on myös tasa-arvokysymys. Kun palvelut siirtyvät verkkoon, jokaisella on oltava mahdollisuus käyttää niitä – joko omatoimisesti tai vaihtoehtoisten palvelukanavien kautta. Laki velvoittaa huolehtimaan, että palvelut ovat saavutettavissa ja myös ilman sähköisiä järjestelmiä. Yhteiskunnan vastuulla on varmistaa, ettei kukaan jää yksin näppäimistön ja ruudun väliin. Digipalveluiden suunnittelussa olisi ehdottoman tärkeää, että ikäihmiset itse ovat mukana. Vain käyttäjiä kuuntelemalla voidaan luoda palveluita, jotka ovat aidosti saavutettavia, selkeitä ja kaikille toimivia. Ikäihmisillä on arvokasta kokemusta ja näkemystä, jota ei saa ohittaa teknisen tehokkuuden nimissä.

Tarvitaan pitkäjänteistä digitukea, maksuttomia koulutuksia ja aitoa osallisuutta palveluiden suunnitteluun. Kun ikäihmisille tarjotaan aikaa, tukea ja mahdollisuus vaikuttaa, iso osa heistä on yhtä lailla osa digimaailmaa kuin nuoremmatkin. Meillä on ikäihmisten joukossa kuitenkin paljon henkilöitä, jolla tietokone ei ole ollut lainkaan mukana vaikkapa työelämässä ja kaikki asiat on hoidettu ”palvelutiskillä” – puhumattakaan aiemmin mainituista taloudellisista seikoista. Yhteiskunnan tulee huomioida ja kunnioittaa myös näiden ihmisten tilannetta, ja huolehtia palvelujen saavutettavuudesta digitaitojen puutteesta tai laiteresursseista riippumatta.

Digiosaaminen ei tunne ikärajaa – mutta yhteiskunnan tuki ja kuunteleva suunnittelu ratkaisevat, kuka pysyy mukana.

Päijät-Hämeen piiri

Ulla Ylöstalo, piirihallituksen puheenjohtaja   

Kristiina Ketomäki, toiminnanjohtaja